Author Archives: ihmuseo

Pieni sali

Painetut paperiset kehystapetit eli raamitapetit ja korkkimatto ovat 1800-luvun lopusta samoin kuin von Gerdten-suvun uusrokokoo-tyylinen Emmakalusto. Valokuvissa on von Gerdten-sukua ja Echon kartanon rakennuksia 1800-luvun lopulta.

Punainen huone

Punainen huone on alkuperäisessä 1880-luvun asussa. Seinissä ja katossa on pellavakangas, kokolattiamatto kuulu punaiseen uusrokokoo-kalustoon, jonka Annie ja Carl von Gerdten ovat saaneet häälahjakseen vuonna 1880.

Pienellä bieder meier -pöydällä on vuonna 1867 Otto von Gerdtenin 50-vuotislahjakseen saama kristallimalja. Ikkunoiden välissä on Tukholmassa 1760-luvulla valmistettu rokokoolipasto ja lipaston päällä 1700-luvun lopun kustavilaisvaikutteinen peili.

Ruokasali

Ruokasalin lattia, seinät ja katto on entistetty 1820-luvun asuun. Alkuperäiset ruokasalin kalusteet ovat hävinneet. Ruokasaliin on sijoitettu Winter-suvun uusrokokoo-kalusto. Kristallikruunu 1700-luvun alusta on ollut Hartolan vanhassa kirkossa, jonne sen lahjoittivat Tandefeltit.

Maila Talvion työhuone

Maila Talvio.

Maila Talvio.

Museon perustajan kirjailija Maila Talvion muistolle omistettu huone, joka on alkuaan ollut isännän työhuoneena. Työhuoneen koko esineistö on siirretty kirjailijan kuoleman jälkeen museoon ja asetettu esille samalla tavalla kuin se on ollut Helsingissä Laaksolassa kirjailijan kodissa. Istumasohva on Iiristehtaan tuotantoa ja sohvalla on Akseli Gallen-Kallelan suunnitteleman Liekki-ryijyn muunnelma. Laakerinlehtiseppeleen Maila Talvio on saanut Satakuntalaiselta osakunnalta.

Maila Talvio (s Maria Winter) syntyi Hartolassa Savelan pappilassa kappalainen A. M. Winterin viidentenä tyttärenä vuonna 1871. Vuonna 1893 Talvio avioitui professori J. J. Mikkolan kanssa. Talvio kuoli kodissaan Helsingissä Laaksolassa loppiaisena 1951.

Vihreä päärakennus

OLYMPUS DIGITAL CAMERAVihreä Päärakennus on rakennettu 1820-luvulla Tandefelt-suvun omistaessa Koskipäätä. Rakennusmestarina toimi Jacob Nygren. Huoneiden kaakeliuunit on muurattu 1880-luvulla. Päärakennuksen kartanointeriöörit kertovat aateliston elinoloista itähämäläisessä kartanoyhteiskunnassa 1800-luvulla.

Kartanon pihapiiri

Takapiha.

Takapiha.

Kartanon pihapiiri on 1820-luvun pietarilaista empire-tyyliä samoin kuin kaikki kartanon jäljellä olevat rakennukset. Avonaisen, rakennuksilla rajatun, pihapiirin muodostavat hallitseva vihreä päärakennus ja punaiset sivurakennukset.
Päärakennuksen toisella puolella avautuu kartanon puutarha, jonka puusto ja muoto ovat 1880-luvulta. Pihaa hallitsevan kuusen on istuttanut presidentti Kyösti Kallio museon kymmenvuotisjuhlissa vuonna 1938. Kartanon rakennukset ovat alkuperäisillä paikoillaan.

Vierashuone

Vierashuoneen seinät ja katto ovat pellavakangasta, väritys on alkuperäisessä 1820-luvun asussa samoin kuin lattian shakkiruudutus. Matala marmoroitu pylväsuuni uurnineen on empireä 1800-luvun puolivälistä. 1800-luvun lopun uusrokokoo-kalusteet ovat von Gerdtenien jäämistöä ja öljyvärimaalaus esittää Annie von Gerdtenin enoa professori Ernst Bonsdorffia.

Yläkerta

Yläkerta on kartanon aikaan ollut avoullakko, joka on 1960-80 -luvuilla rakennettu museon säilytys- ja näyttelytiloiksi. Yläkerran etuosassa on kansanomaista esineistöä 1700-ja 1800-luvuilta Itä-Hämeen alueelta, eli Hartolasta, Heinolasta, Joutsasta, Leivonmäeltä, Luhangasta, Pertunmaalta ja Sysmästä.

Keskiosassa on Vuoksenranta-osasto, joka esittelee Vuoksenrantaseuran kanssa yhteistyössä koottua esineistöä Vuoksenrannan pitäjästä Karjalan kannakselta. Vuoksenrantalaiset asutettiin pääasiassa Itä-Hämeeseen heidän jouduttua jättämään kotiseutunsa.

Joen puoleisessa päädyssä on museon vaihtuvien näyttelyiden tila.

Vanha Koskipää

Vanha Koskipää.

Vanha Koskipää.

Vanha Koskipää, keltainen, vanhempi päärakennus 1700-luvun puolivälistä on jäänyt kartanon ala-taloksi. Rakennuksen omistaa Hartolan kunta. Rakennuksen runko on kustavilais-tyylinen, mutta ulkoasu on muutettu 1820-luvun lopussa empire-tyyliseksi. Rakennuksessa on ollut mansardikatto ja punaiseksi maalattu pystylautavuoraus. Talon on ilmaisesti rakennuttanut kornetti Otto Tandefelt (1695-1757). 1920-luvun lopulta vuoteen 1971 talon omisti piirieläinlääkäri A. Hårdh Hartolan kunta osti kiinteistön v. 1973.

Talossa on kesäisin Hartolan sivistyslautakunnan ylläpitämiä näyttelyitä.

Ajokaluvaja eli ratasliiteri

Ajokaluvarasto.

Ajokaluvarasto.

Kartanon 1880-luvulla rakennettuun ajokaluvajaan on sijoitettu kartanon vaunut, kiesejä ja rekiä sekä itähämäläistä maatalousesineistöä 1700-luvulta aina 1900-luvun alkuun.

Luhankalaisella kirkkoveneellä on soudettu Tainionvirtaa pitkin presidentti Relanderia museon vihkijäisissä vuonna 1929. Tainionvirta laskee vetensä Jääsjärvestä ns Sysmänreittiä Päijänteeseen. Liiterin perällä on Jääsjärven ensimmäinen keski- ja perämoottori, jotka alkuaan ovat kuuluneet Koskipään kartanoon. Lampiruuhet orsilla ovat noin 400 vuoden takaa.

Luonnonharvinaisuus – pahkuramänty on kasvanut Hartolan Nokan kylässä.