Author Archives: ihmuseo

Itä-Hämeen museolla glögitarjoilu loppiaisviikonloppuna

Suomen museot tarjoavat itsenäisyyden juhlavuoden maistiaisia loppiaisviikonloppuna 6.–8.1.2017. Itä-Hämeen museo Hartolan Koskipäässä on mukana loppiaisen vietossa ja tarjoaa glögiä perjantaista sunnuntaihin.

Suomen itsenäistymisestä tulee vuonna 2017 kuluneeksi 100 vuotta. Juhlavuoden teema on Yhdessä. Museot ovat mukana juhlavuoden ohjelmassa omalla Yhteinen perintö -hankekokonaisuudellaan

Yli 140 museota ympäri Suomen pitää ovensa avoinna Museoiden loppiaisviikonloppuna 6.–8.1.2017. Valtakunnallinen loppiaistapahtuma on museoiden lähtölaukaus juhlavuoteen ja sen tapahtumia koordinoi Suomen museoliiton Yhteinen perintö -hanke. Hankkeen tavoitteena on yhdessä museoiden kanssa aktivoida yleisöjä juhlavuoden viettoon eri tavoin ja tuottaa kävijöille uusia yhteisiä kokemuksia.

Teemana päivien ajan Itä-Hämeen museo esittelee erityisesti Maila Talvion, Mika Waltarin, Uuno Kailaan, Arvi Kivimaan ja Arvi Järventauksen tuotantoa, mitkä liittyvät Suomen itsenäistymiseen ja suomalaisuuteen. Samoin esittelemme tulevan teemanäyttelyn sisällön, joka avautuu toukokuussa 2017.

Teemanäyttely 2016: lasipulloja

image

image

 

 

 

 

Itä-Hämeen museon päärakennuksen yläkerrassa on esillä lasipulloja aina markkinaviikonloppuun 4.9 saakka. Näyttelyssä on tuhat erilaista pulloa museon omista kokoelmista. Pullot ovat tavallisia käyttöpulloja, eivät taidelasia. Suurin osa kotimaista tuotantoa, mutta esillä on myös eurooppalaisten tehtaiden valmistamia pulloja.

Pullon määritelmä on suuhun suippeneva harteikas lasista valmistettu astia. Vanhimmat lasipullot olivat puhallettuja, myöhemmin valettuja ja nykyisin teollisesti valmistettuja. Näyttelyn vanhimmat käsinpuhalletut pullot ovat 1700-luvulta. Pullojen väri vaihtelee käytetyn hiekan mukaan.
Lasin syntytarinasta ei ole tarkkaa tietoa. Samoin kuin ei monien muidenkaan arkisten, mutta elintärkeiden asioiden kehittymis- ja keksimishistorioista.

Ensimmäiset lasinkäyttötavat pohjautuivat keramiikan lasittamiseen, ja lopulta noin 4000 eKr lasi saatiin erotettua omaksi, synteettiseksi materiaalikseen Mesopotamian alueella.

Egyptiläiset omaksuivat lasin käsittelyn taidon ja hyödynsivät sitä eritoten korujen ja pienten koristepullojen valmistuksessa. Lasinvalmistus oli kuitenkin hidasta ja aikaa vievää työtä käytetyn lasimurskan sulatustekniikan vuoksi.

Vasta 400-luvulla eKr lasia opittiin puhaltamaan Syyriassa. Muutamassa minuutissa syntyvä puhallettava lasiesine korvasi lasimurskatekniikan kokonaan. Lasimurskatekniikka otettiin ”uutuutena” käyttöön lasiveistosten valmistuksessa vasta 1800-luvun Ranskassa antiikin ihannoinnin seurauksena Pate de Verre -nimellä.

Rooman valtakunnassa lasinvalmistus synnytti maailman ensimmäisen teollisuusmuodon. Puhallettavan lasin valmistukseen tarvittiin sulatusuunin jatkuva huolenpito ja puhallukseen erikoistunut työväki. Lasin tieteellistä rakennetta ei tunnettu, ja valmistustekniikka perustui kokemukseen. Tästä syystä lasinpuhalluksen taito kulki vain mestareilta oppipojille tai lasinpuhallussuvussa. Tämä perinteeseen perustuva taito jatkui aina 1800-luvulle asti.

Viimeiset pari sataa vuotta lasipullot on valmistettu teollisesti joko valamalla tai lasimassasta muotoilemalla. Suurin osa näyttelyn pulloista on teollista valmistusta.

Pulloja on käytetty etupäässä kaikenlaisten nesteiden säilyttämiseen. Pullojen muoto ja koko on yleensä määräytynyt käytön mukaan. Esillä on mm viina-, likööri-, viini-, olut-, lääke-, muste- ja hajuvesipulloina.

Näyttely 2015: Julisteita ja mainoksia

Hartolan Kirja ja Kemikalia aloitti toimintansa 1945 Liisa Sammaliston yrityksenä. Myöhemmät omistajat yhtiössä olivatt Pentti, Helena ja Juhani Sammalisto. Toiminta päättyi 7.5.2014.

Juhani Sammaliston perijät lahjoittivat museolle kaupan esineistöä. Lahjoituksessa oli parisensataa julistetta ja mainosta, joista on koottu museon vuoden 2015 teemanäyttely: Julisteita ja mainoksia Sammaliston jäämistöstä.

Julisteet ja mainokset ovat olleet esillä kaupassa vuosikymmenten aikana. Aiheet liittyvät kirjoihin tai kemikaliatuotteisiin.

Näyttely on esillä Itä-Hämeen museon päärakennuksen yläkerrassa. Julisteisiin ja mainoksiin voi käydä tutustumassa 15.5-15.9.2015.

Museon peruskokoelmiin voi tutustua ympäri vuoden. Itähämäläinen kartanokulttuuri ja kansanomainen esineistö kertovat paikallista historiaa. Runoilija Uuno Kailaan, kirjailja Maila Talvion ja akateemikko Mika Waltarin muistohuoneet puolestaan esittelevät kirjailijoiden suhdetta paikkakuntaan.

Tervetuloa tutustumaan Koskipään kartanoon, joka on museota sanan mukaisesti kivijalasta kurkihirteen.

Mika Waltarin kamari

Akateemikko Mika Waltari (Helsinki 1908-Helsinki 1979) vietti 1940-luvulla kesiään Hartolassa Kalhon kartanosta erotetun Näsin piharakennuksessa. Waltarin vaimon Marjatta Luukkosen äiti oli Kalhon kartanon tyttäriä. Waltari kirjoitti Näsin piharakennuksen ullakkokamarissa mm Sinuhe egyptiläisen ja muita historiallisia romaanejaan. Kamarissa on esillä kirjailijan tuotantoa ja Näsissä käyttämiä esineitä.

Uuno Kailaan muistohuone

kirj1_2
Tuvan peräkammari on omistettu itähämäläisen runoilija Uuno Kailaan (1901-1933) muistolle. Huone on kartanon aikaan ollut palkollisten kammarina. Kailas syntyi Heinolan pitäjässä Kailasen tilalla Eevert Salosen ja Olga Honkapään esikoisena. Kolmivuotiaana äidin kuoltua Uuno joutui isovanhempien hoitoon Hartolan Honkapäähän. Kailas kuoli Nizzassa vuonna 1933 keuhkotautiin. Huoneen esineet ovat Honkapäästä eli Uunon lapsuus- ja nuoruusvuosinaan käyttämiä. Huoneen esineistö Honkapäästä lahjoitettiin museoon vuonna 1936.

Runoilija Uuno Kailaan muistohuonetta alettiin koota kirjailja Maila Talvion Helsingin laivarannassa taltioiman ja museoon kesällä 1933 tuoman runoiljan tuhkauuran käärepaperin ympärille. Uurnan ympärillä ollut käärepaperi on edelleen esillä muistohuoneessa. Lisäksi muistohuoneessa on esillä Uuno Kailaan mukana kulkeneita esineitä hänen Helsingin ajaltaan, jolloin hän opiskeli Helsingin Yliopistossa ja toimi vapaana toimimttajana ja runoilijana asuen alivuokralaisasuinnoissa ja matkkustajakodeissa. Tältä ajalta esillä on mm runoilijan matkalaukku ja suurikokoinen lompakko.

HPIM1151.JPG

Eteinen ja pikkueteinen

Eteisen väritys on 1820-luvulta. Seinät ovat roiskemaalatut jäljittelemään keskiaikaisten linnojen kalkkikiviseiniä, samoin lattian harmaat värit jäljittelevät kalkkikivilattioita.

Pikkueteisen vuoden 1828 alkuperäiset seinämaalaukset jäljittelevät marmoria. Eteisestä on lähtenyt alkuperäiset portaat yläkertaan. Musta häpeäpenkki ja uhrilipas 1700-luvulta  ovat Heinolan kirkosta. Kannettava puutarhalyhty seinällä on 1800-luvun lopulta.

Iso sali eli juhlasali

Seinät ja lattia on entistetty 1820-luvun asuun, katossa on alkuperäinen pellavakangas.

Empire-tyylinen kristallikruunu on Hartolan vanhasta kirkosta, jonne sen lahjoittivat von Gerdtenit. (Hartolan vanha kirkko siirrettiin Pertunmaalle vuonna 1928.)

Tandefelt-suvun nukkekaappi on 1850-luvulta. Taffelipiano on valmistettu 1800-luvun  alussa Pietarissa. Heinolalaisen Z. Sieversin maalaama muotokuva taffelipianon yläpuolella  esittää ilmeisesti päärakennuksen rakennuttajaa Otto Tandefeltiä.

Kustavilainen tuoli on perimätiedon mukaan Kustaa IV Adolfin lahja Tandefelteille vierailustaan Koskipäässä vuonna 1804.

Keittiökamari ja keittiö

Keittiökamari on toiminut astioiden säilytyspaikkana ja apukeittiönä, jossa ruoka on laitettu tarjoilukuntoon.

Keittiön väritys on 1820-luvulta, uuni on peräisin 1890-luvulta. Esineistö on pääosiltaan 1800-luvulta.

Peräkamari

Peräkamarissa on kartanon aikaan säilytetty kuiva-aineita: jauhoja, suolaa, sokeria jne. Esillä ovat niin sokerileikkurit, jäätelökirnut kuin Koskipään maustekaappi.

Kamarissa on nähtävänä alkuperäiset 1820-luvun ikkunapuitteet ja rapattu pystyuuni.