Ensimmäinen suomenkielinen kokoraamattu, Biblia, Se on: Coco Pyhä Raamattu Suomexi, ilmestyi vuonna 1642 eli 370 vuotta sitten. Raamatun käännöstyö oli aloitettu vuonna 1602, jolloin kuningas Kaarle IX asetti Suomennoskomitean.
Ennen kokoraamatun painamista suomen kielelle ilmestyi Agricolan käännös Uudesta Testamentista. Wsi Testamenti painettiin vuonna 1548. Agricola käänsi myös Vanhasta Testamentista noin 25%. Käännöksiä ei saatu painettua varojen puutteessa.
Vuoden 1642 raamattu painettiin Tukholmassa. Painosmäärä oli 1200 kappaletta. 750 raamatuista tuotiin Suomeen. Raamatut kuljetettiin tynnyreihin pakattuina irtoarkkeina.
Raamatullisia tekstisivuja teoksessa on 1432 ja esipuhetta sekä rekisterejä 54 sivua. Lisäksi raamattuun saattoi liittää neljä kuparipiirroslehteä. Raamatut nidottiin ja kansitettiin vasta myöhemmin, usein oston yhteydessä. Raamattu on ulkomitoiltaan 25 cm x 39 cm x 12 cm ja painaa yli kuusi kiloa.
Vuoden 1642 raamattu oli kookas ja arvokas. Piispa Johannes Gezeliuksen aloitteesta kuningas määräsi painattamaan raamatusta käyttökelpoisemman version. Vuonna 1685 painettiin niin kutsuttu Sotaraamattu eli Gezeliuksen Raamattu, jonka kieliasua ja tekstejä muokkasi Paimion rovasti Henrik Florinus. Raamatun painoi Turussa, yllättäen, aloitteen tekijän piispa Gezeliuksen perustama kirjapaino.
Koko 1700-luvun alkupuolen oli vireillä erilaisia raamatun kieliasun tarkistushankkeita. Lopulta työn sai tehtäväksi Pöytyän rovasti Antti Lizelius. Tämä kolmas painos suomenkielistä raamattua ilmestyi vuonna 1758.
Lizelius tarkisti vielä raamatun kieliasua. Kieliasultaan tarkistettu ja korjattu raamattu painettiin vuonna 1776. Tätä raamattua kutsutaan Vanhaksi Kirkkoraamatuksi eli Bibliaksi, josta otettiin monia painoksia aina 1900-luvun alkupuolelle saakka. Seuraava virallinen kirkolliskokouksen vuonna 1938 hyväksymä raamatunkäännös oli vasta vuonna 1940 painettu Kirkkoraamattu.
Lizeliuksen raamattu sisälsi, kuten edellisetkin käännökset, apokryfikirjat. Moniin 1800-luvun raamattuihin niitä ei kuitenkaan painettu. Vanha Kirkkoraamattu oli siis virallisesti käytössä 164 vuotta ja on edelleen joillekin yhteisöille se oikea Raamattu.
Vuoden 1776 raamatusta otettiin Tallinnassa eli Räävelissä painos Venäjän alaisuuteen jääneitä seurakuntia varten vuonna 1777. Tätä vuoden 1777 painosta kutsutaan Räävelin Raamatuksi painopaikkansa mukaan. Sisällöltään se vastasi vuoden 1776 Bibliaa.
1800-luvun alkupuolella murteiden taistelu ja suomen kielen kehittäminen loi paineita uudistaa raamatut tekstien kieliasua. Vuonna 1852 ilmestyi kieliasultaan korjattu vuoden 1776 raamatunsuomennos. Suomennos ei kuitenkaan miellyttänyt raamatun lukijoita ja sen kieltä vieroksuttiin.
Huonon vastaanoton saanutta vuoden 1852 raamatunkäännöksen vuoksi Turun Pipliaseura pyysi Ylivetelin kappalaista A.W. Ingmania toimittamaan uuden suomennoksen Pipliaseuran kustannuksella. Pipliaseura julkaisi käännöksen vuonna 1859. Raamattua kutsutaan Ingmanin koetusraamatuksi.
Koetusraamatussa käytetyt kalevalaiset tyylikeinot ja runomitta sekä murresanojen käyttö aiheutti arvostelua. Käännös ei saanut hyväksyntää raamatunlukijoita.
Arvostelun tuloksena vuonna 1861 uusi suomennoskomitea aloitti raamatunkäännöstyön. Tarkoitus oli valmistaa kokonaan uusi suomennos raamatusta, ei korjailla julkaistujen raamattujen kieliasua.
Työ osoittautui haastavaksi ja laajaksi. Lopulta suomentaminen jakautui kolmeen vaiheeseen.
Ensin valmistui Vanha Testamentti. Kirkolliskokous hylkäsi kuitenkin ehdotuksen vuonna 1886 eli 25 vuotta työn aloittamisen jälkeen.
Seuraavaksi suomennosta jatkettiin Uudesta Testamentista väliaikaisen komitean voimin. Uusi Testamentti valmistui ja painettiin väliaikaiseen käyttöön vuonna 1913.
Uudelleen käännetty Vanha Testamentti valmistui kolmannen raamatunkäännöskomitean toimesta vuonna 1933. Lopulta kirkolliskokous hyväksyi uuden suomennoksen raamatusta vuonna 1938. Sodan vuoksi Pyhä Raamattu ilmestyi painosta vasta vuonna 1940 kokonaisuudessaan ja syrjäytti virallisesti vuoden 1776 Vanhan kirkkoraamatun.
Vuonna 1973 asetettu raamatunkäännöskomitea aloitti työn kääntää raamattu uudelleen. Tavoitteena oli noudattaa alkutekstien sisältöä ja tyyliä nykyaikaisella suomen yleiskielellä. Käännöksen tehtävänä oli tavoittaa raamatun merkitys ja mahdollinen vastaavuus alkuperäisiin teksteihin, toissijaisena alkutekstien suora kääntäminen suomen kielelle.
Komitea sai työnsä valmiiksi alle kahdessakymmenessä vuodessa. Nykyinen kirkkoraamattu otettiin käyttöön kaksikymmentä vuotta sitten eli tammikuussa 1992.
Kirjoittaja
Vesa Järvinen / Itä-Hämeen museo
Lähteet:
- Bibliat ja raamatut vuosilta 1642-2005
- Kirja Suomessa, Helsingin yliopiston kirjasto. Helsinki 1988
- Kirja Keskellä Suomea. Kirjapaino Kari 1988
- Nuorteva J., Biblia 350 v: suomalainen Raamattu ja Suomen kulttuuri. Helsinki: Suomalainen kirjallisuuden seura, 1992.
- Puukko A.F, Suomalainen Raamattumme. Otava 1946
