Tuparakennuksen pirttipääty eli haikutupa on 1600-luvulta. Rakennusta on jatkettu 1820-luvulla pehtorin asunnolla päärakennukseen päin ja samalla koko rakennus on saanut nykyisen ulkoasunsa, joka sointuu pihapiirin muihin rakennuksiin. Pehtorin asunto on nykyisin museonhoitajan asuntona.