Vihreä Päärakennus on rakennettu 1820-luvulla Tandefelt-suvun omistaessa Koskipäätä. Rakennusmestarina toimi Jacob Nygren. Huoneiden kaakeliuunit on muurattu 1880-luvulla. Päärakennuksen kartanointeriöörit kertovat aateliston elinoloista itähämäläisessä kartanoyhteiskunnassa 1800-luvulla.

Takapiha.

Kartanon pihapiiri on 1820-luvun pietarilaista empire-tyyliä samoin kuin kaikki kartanon jäljellä olevat rakennukset. Avonaisen, rakennuksilla rajatun, pihapiirin muodostavat hallitseva vihreä päärakennus ja punaiset sivurakennukset.
Päärakennuksen toisella puolella avautuu kartanon puutarha, jonka puusto ja muoto ovat 1880-luvulta. Pihaa hallitsevan kuusen on istuttanut presidentti Kyösti Kallio museon kymmenvuotisjuhlissa vuonna 1938. Kartanon rakennukset ovat alkuperäisillä paikoillaan.

Vanha Koskipää.

Vanha Koskipää, keltainen, vanhempi päärakennus 1700-luvun puolivälistä on jäänyt kartanon ala-taloksi. Rakennuksen omistaa Hartolan kunta. Rakennuksen runko on kustavilais-tyylinen, mutta ulkoasu on muutettu 1820-luvun lopussa empire-tyyliseksi. Rakennuksessa on ollut mansardikatto ja punaiseksi maalattu pystylautavuoraus. Talon on ilmaisesti rakennuttanut kornetti Otto Tandefelt (1695-1757). 1920-luvun lopulta vuoteen 1971 talon omisti piirieläinlääkäri A. Hårdh Hartolan kunta osti kiinteistön v. 1973.

Talossa on kesäisin Hartolan sivistyslautakunnan ylläpitämiä näyttelyitä.

Ajokaluvarasto.

Kartanon 1880-luvulla rakennettuun ajokaluvajaan on sijoitettu kartanon vaunut, kiesejä ja rekiä sekä itähämäläistä maatalousesineistöä 1700-luvulta aina 1900-luvun alkuun.

Luhankalaisella kirkkoveneellä on soudettu Tainionvirtaa pitkin presidentti Relanderia museon vihkijäisissä vuonna 1929. Tainionvirta laskee vetensä Jääsjärvestä ns Sysmänreittiä Päijänteeseen. Liiterin perällä on Jääsjärven ensimmäinen keski- ja perämoottori, jotka alkuaan ovat kuuluneet Koskipään kartanoon. Lampiruuhet orsilla ovat noin 400 vuoden takaa.

Luonnonharvinaisuus – pahkuramänty on kasvanut Hartolan Nokan kylässä.

Tuulimylly

Viljan jauhamiseen käytetty jalkamylly-tyyppinen varvasmylly on rakennettu 1840-luvulla Putkijärvellä Ruulin tilalla, josta mylly on siirretty vuonna 1966 nykyiselle paikalleen museoalueella.

Riippusilta.

Hartolan kunnan omistama entinen suojeluskuntatalo on rakennettu Koskipään kartanon navetan kohdalle vuonna 1923. Talo toimii nykyään juhlien ja tilaisuuksien pitopaikkana. Talo on varattavissa Hartolan kunnantalon neuvonnasta.
Jokirannan kohdalta Tainionvirran ylittää riippusilta, joka on rakennettu 1930-luvulla kävelysillaksi urheilukentälle. Sillan on rakentanut Hartolan suojeluskunta.

Savupirtin eli väentuvan seinät ja katto ovat 1600-luvulta. Pirtti on kalustettu 1800-luvun itähämäläiseksi tuvaksi. Kartanon aikaan tupa on ollut palkollisten käytössä, kuten kuskin perheen asuntona. Tuvan esineistö on kerätty Itä-Hämeen alueelta ja kuvastaa tavallisen rahvaan asuinoloja ja elämäntapaa 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun Itä-Hämeessä. Tuvasta puuttuvat keskeneräiset puhdetyöt, sillä tupa on laitettu niin sanottuun juhlalakea kuntoon eli siivottu sunnuntakia varten.

Tuparakennuksen pirttipääty eli haikutupa on 1600-luvulta. Rakennusta on jatkettu 1820-luvulla pehtorin asunnolla päärakennukseen päin ja samalla koko rakennus on saanut nykyisen ulkoasunsa, joka sointuu pihapiirin muihin rakennuksiin. Pehtorin asunto on nykyisin museonhoitajan asuntona.

Aitta ruokakelloineen on rakennettu 1820-luvulla flyykelirakennukseksi vihreälle päärakennukselle. 1700-luvulla samalla kohdalla kellareiden päällä on sijainnut kartanon olutpanimorakennus, joka on purettu 1800-luvun alussa. Aitan keskiosassa on näyttelytila, muutoin aitta on museon säilytyskäytössä.
1700-luvun puolivälissä rakennetut olut- ja talouskellarit ovat alkuaan olleet keltaisen pää- ja panimorakennuksen kellareina. Kellarit muodostavat tunnelin, koska 1820- luvulla kellareihin on rakennettu uloskäynti vihreän päärakennuksen käyttöön.

Itä-Hämeen museo hankki kesällä 2001 omistukseensa entisen Hartolan osuus meijerialueen rakennuksineen. Alueelle on tarkoitus sijoittaa museon säilytys- ja konservointitilat sekä toimisto- ja näyttelytiloja.

Museon varsinaiset esillä olevat kokoelmat säilyvät Koskipään kartanon rakennuksissa, joissa museo on toiminut vuodesta 1928. Hartolan meijerialue sijaitsee puolen kilometrin päässä Koskipäästä Tainionvirran vastarannalla.

Alueella on vanha meijerirakennus vuodelta 1921, jonka yhteydessä on 1980-luvun alussa valmistunut maidon vastaanottohalli. Meijerirakennus kunostetaan säilytystiloiksi ja vastaanottohalli näyttely- ja yleisötilaksi. Entiseen lämpökeskukseen kunnostetaan myös näyttelytiloja. Konttorirakennus säilyy toimisto- ja arkistokäytössä. Autotallirakennukseen sijoitetaan maatalouteen liittyvää esineistöä ja rakennustarvikeiden säilytystiloja. Alueella oleva automiesten entinen asuinrakennus säilytetään asuntokäytössä.

Museon tarkoituksena on edetä hitaasti kiiruhtaen muutostöissä. Eli muutoksia alueella tehdään resurssien sallimissa rajoissa. Meijerin alueen ilmeen muokkaaminen museokäyttöön vienee noin kymmenisen vuotta. Alueen hankinta maksoi museota ylläpitävälle Itä-Hämeen Museoyhdistykselle markoissa 1.8 miljoonaa. Korjaus- ja muutoskustannukkset tulevet olemaan noin 400.000 euroa.

Hankituilla tiloilla Itä-Hämeen museon tilantarve on turvattu useammaksi kymmeneksi vuodeksi. Eli hankinta mahdollistaa tilojen osalta museotoimen jatkamisen ja esineistön säilyttämisen tuleville sukupolville.