Näyttely 6.6-15.10.2018: Vuosi 1918 paikallisesti.

Näyttely 14.5-11.9.2018: Kulttuuriperintöä konservoimassa – Jorma Lyytikäisen työsarka.

Vuoden 2017 näyttelyn teema on Suomi 100v.

Suomen museot tarjoavat itsenäisyyden juhlavuoden maistiaisia loppiaisviikonloppuna 6.–8.1.2017. Itä-Hämeen museo Hartolan Koskipäässä on mukana loppiaisen vietossa ja tarjoaa glögiä perjantaista sunnuntaihin.

Suomen itsenäistymisestä tulee vuonna 2017 kuluneeksi 100 vuotta. Juhlavuoden teema on Yhdessä. Museot ovat mukana juhlavuoden ohjelmassa omalla Yhteinen perintö -hankekokonaisuudellaan

Yli 140 museota ympäri Suomen pitää ovensa avoinna Museoiden loppiaisviikonloppuna 6.–8.1.2017. Valtakunnallinen loppiaistapahtuma on museoiden lähtölaukaus juhlavuoteen ja sen tapahtumia koordinoi Suomen museoliiton Yhteinen perintö -hanke. Hankkeen tavoitteena on yhdessä museoiden kanssa aktivoida yleisöjä juhlavuoden viettoon eri tavoin ja tuottaa kävijöille uusia yhteisiä kokemuksia.

Teemana päivien ajan Itä-Hämeen museo esittelee erityisesti Maila Talvion, Mika Waltarin, Uuno Kailaan, Arvi Kivimaan ja Arvi Järventauksen tuotantoa, mitkä liittyvät Suomen itsenäistymiseen ja suomalaisuuteen. Samoin esittelemme tulevan teemanäyttelyn sisällön, joka avautuu toukokuussa 2017.

Itä-Hämeen museon päärakennuksen yläkerrassa on esillä lasipulloja aina markkinaviikonloppuun 4.9 saakka. Näyttelyssä on tuhat erilaista pulloa museon omista kokoelmista. Pullot ovat tavallisia käyttöpulloja, eivät taidelasia. Suurin osa kotimaista tuotantoa, mutta esillä on myös eurooppalaisten tehtaiden valmistamia pulloja.

Pullon määritelmä on suuhun suippeneva harteikas lasista valmistettu astia. Vanhimmat lasipullot olivat puhallettuja, myöhemmin valettuja ja nykyisin teollisesti valmistettuja. Näyttelyn vanhimmat käsinpuhalletut pullot ovat 1700-luvulta. Pullojen väri vaihtelee käytetyn hiekan mukaan.
Lasin syntytarinasta ei ole tarkkaa tietoa. Samoin kuin ei monien muidenkaan arkisten, mutta elintärkeiden asioiden kehittymis- ja keksimishistorioista.

Ensimmäiset lasinkäyttötavat pohjautuivat keramiikan lasittamiseen, ja lopulta noin 4000 eKr lasi saatiin erotettua omaksi, synteettiseksi materiaalikseen Mesopotamian alueella.

Egyptiläiset omaksuivat lasin käsittelyn taidon ja hyödynsivät sitä eritoten korujen ja pienten koristepullojen valmistuksessa. Lasinvalmistus oli kuitenkin hidasta ja aikaa vievää työtä käytetyn lasimurskan sulatustekniikan vuoksi.

Vasta 400-luvulla eKr lasia opittiin puhaltamaan Syyriassa. Muutamassa minuutissa syntyvä puhallettava lasiesine korvasi lasimurskatekniikan kokonaan. Lasimurskatekniikka otettiin ”uutuutena” käyttöön lasiveistosten valmistuksessa vasta 1800-luvun Ranskassa antiikin ihannoinnin seurauksena Pate de Verre -nimellä.

Rooman valtakunnassa lasinvalmistus synnytti maailman ensimmäisen teollisuusmuodon. Puhallettavan lasin valmistukseen tarvittiin sulatusuunin jatkuva huolenpito ja puhallukseen erikoistunut työväki. Lasin tieteellistä rakennetta ei tunnettu, ja valmistustekniikka perustui kokemukseen. Tästä syystä lasinpuhalluksen taito kulki vain mestareilta oppipojille tai lasinpuhallussuvussa. Tämä perinteeseen perustuva taito jatkui aina 1800-luvulle asti.

Viimeiset pari sataa vuotta lasipullot on valmistettu teollisesti joko valamalla tai lasimassasta muotoilemalla. Suurin osa näyttelyn pulloista on teollista valmistusta.

Pulloja on käytetty etupäässä kaikenlaisten nesteiden säilyttämiseen. Pullojen muoto ja koko on yleensä määräytynyt käytön mukaan. Esillä on mm viina-, likööri-, viini-, olut-, lääke-, muste- ja hajuvesipulloina.